Nokkonen, vuohenputki ja muut luonnonyrtit – näin tunnistat ja käytät

Marttaliitto ja Arktiset Aromit ovat koonneet kattavan tietopaketin suomalaisista luonnonyrteistä. Luonnonyrtit tarjoavat maukkaan ja ravinteikkaan tavan hyödyntää lähiluontoa, ja oikein tunnistettuina ne sopivat monipuolisesti ruoanlaittoon, leivontaan ja juomiin.

Luonnonyrttien kerääminen kuuluu jokaisenoikeuksiin, ja monet tutut kasvit löytyvät helposti omasta lähiympäristöstä. Keruussa on kuitenkin tärkeää tunnistaa kasvit varmasti sekä kerätä satoa vain puhtailta kasvupaikoilta. Luonnonyrttejä kannattaa käyttää kohtuudella, sillä osa niistä sisältää yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa haittavaikutuksia suurina määrinä.

Lue myös: Viljelylaatikon perustaminen on helppoa – näin saat satoa koko kesäksi

Jauhosavikka

Jauhosavikka on koko Suomessa yleinen, jopa metrin korkuiseksi kasvava yksivuotinen kasvi. Sen nuoria lehtiä, latvaversoja, kukkanuppuja ja siemeniä voidaan käyttää ravinnoksi.

Kasvia käytetään usein pinaatin tapaan ruoanlaitossa, pestoissa, smoothieissa ja leivonnassa. Siemenet voidaan kuivata ja jauhaa. Jauhosavikka sisältää oksaalihappoa, minkä vuoksi sitä ei suositella munuaisongelmista kärsiville.

Keräysaika: Koko kasvukauden ajan.
Käytettävät osat: Nuoret lehdet, pehmeät latvaversot, kukkanuput ja siemenet.

Käenkaali eli ketunleipä

Käenkaali tunnetaan raikkaan happamasta maustaan ja apilaa muistuttavista lehdistään. Se kasvaa erityisesti varjoisissa metsissä Etelä- ja Keski-Suomessa.

Lehtiä ja kukkia käytetään tuoreina esimerkiksi salaateissa, voileivissä, jälkiruoissa, pestoissa ja kastikkeissa. Käenkaali sisältää oksaalihappoa, joten sen käyttöä ei suositella kihtiä tai munuaisvaivoja sairastaville.

Keräysaika: Kevät ja alkukesä.
Käytettävät osat: Lehdet ja kukat.

Mesiangervo

Mesiangervo on näyttävä, kosteilla kasvupaikoilla viihtyvä luonnonyrtti, jonka kukinnoissa on tunnistettava makea tuoksu.

Lehtiä käytetään yrttiteehen ja juomien maustamiseen, kun taas kukat sopivat esimerkiksi hilloihin, siirappeihin, jälkiruokiin ja leivontaan. Kasvi sisältää salisylaatteja, minkä vuoksi sitä ei suositella muun muassa astmaatikoille eikä raskauden aikana.

Keräysaika: Kesä–heinäkuu.
Käytettävät osat: Lehdet ja kukinnot.

Nokkonen

Nokkonen on yksi tunnetuimmista luonnonyrteistä ja todellinen monikäyttökasvi. Nuoria versoja ja lehtiä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, yrttijuomissa ja viherjauheissa.

Ennen käyttöä nokkonen suositellaan ryöppäämään. Kasvia ei kuitenkaan pidä kerätä kompostien tai muiden runsastyppisten paikkojen läheisyydestä, sillä se kerää helposti nitraattia.

Keräysaika: Nuoret versot ja lehdet alkukesällä, siemenet loppukesällä ja syksyllä.
Käytettävät osat: Lehdet, versot ja siemenet.

Pihatähtimö eli vesiheinä

Pihatähtimö on monelle puutarhasta tuttu kasvi, jota voidaan käyttää myös ravintona. Nuoret lehdet ja versot sopivat tuoreina salaatteihin sekä lämpimiin ruokiin pinaatin tapaan.

Kasvia voidaan käyttää myös smoothieissa, viherjauheissa ja yrttiteenä. Runsasta käyttöä ei kuitenkaan suositella sen sisältämien saponiinien vuoksi.

Keräysaika: Koko kesän ajan.
Käytettävät osat: Nuoret lehdet ja versot.

Vuohenputki

Vuohenputki on monille puutarhureille tuttu rikkakasvi, mutta samalla myös arvostettu luonnonyrtti. Nuoret lehdet sopivat salaatteihin, voileiville, kastikkeisiin, leivontaan ja lämpimiin ruokiin.

Kasvin tunnistamisessa on oltava erityisen tarkkana, sillä se muistuttaa joitakin myrkyllisiä putkikasveja. Vain varmasti tunnistettuja kasveja saa kerätä ravinnoksi.

Keräysaika: Kevät ja alkukesä, kasvustoa uudistamalla koko kesän.
Käytettävät osat: Nuoret lehdet, kukat ja siemenet.