Suutari Johanna Halonen pidentää kenkien käyttöikää – ”Hyviä kenkiä kannattaa korjata”

Suutari Johanna Halonen tiesi jo nuorena, että haluaa itselleen jonkin käsityöammatin. Suutarinverstaan 1930-luvulta peräisin oleva silinterikone on kunnioitettavan kokoinen.

Suutari Johanna Halonen nauttii nähdessään, kuinka tyytyväisiksi asiakkaat tulevat, kun hän jatkaa mieluisten jalkineiden käyttöikää. Graafikon urasta haaveillut nainen tarvitsee luovuutta mitä moninaisimmissa korjaustöissä.

Pikkuruinen suutarinverstas on kuin kenkänäyttely. Hyllyillä on lenkkareita, saappaita, korkokenkiä, sandaaleja, kävelykenkiä ja hiihtomonoja, joilla jokaisella on tarinansa. Johanna Halonen polkee kunnioitettavan kokoista 1930-luvun silinterikonetta vaihtaessaan laukun vetoketjua. Hän tekee myös kenkien venytyksiä, sorvaa avaimia, kaivertaa nimikilpiä ja pokaaleja sekä lyhentää lahkeita.

Lue myös: Ompele marttakassi kierrätysmateriaaleista – anna tekstiileille uusi elämä!

– Korjailen motoristien monenlaisia nahkapukineita, myyn kengännauhoja, liukuesteitä, jumppatossuja ja muuta vastaavaa, luettelee pian viisikymppinen nainen, joka jaksaa tervehtiä hymyllä jokaista asiakastaan.

Kenkien ikää voi jatkaa puhdistamalla ja rasvaamalla niitä. Nykyisin ei ole itsestään selvää löytää laadukkaita nahkakenkiä isollakaan rahalla.

Keski-Suomessa Keuruulla sijaitseva verstas on nimeltään Kantasuutari. Nimellä on kaksi merkitystä: verstas on keuruulaisten, naapurikuntalaisten sekä monien kesäasukkaidenkin kantapaikka, kun tarvitaan suutaria. Nimi viittaa myös kenkien kantoihin, jotka tarvitsevat usein huoltoa.

– Kantalapun tai uuden pohjan liimaamista varten karhennan kyseisen kohdan putsiksi nimetyllä koneella. Sillä voi myös hioa kantalapun reunat oikean kokoisiksi.

Johanna käsittelee kenkien pohjia ”putsilla”.

Kenkien taju perintönä

Suutari Johanna Halonen halusi jo nuorena jonkin käsityöläisammatin graafiselta alalta. Koulutus ja työ kirjapainoalalla eivät kuitenkaan olleet aivan sitä. Jouduttuaan auto-onnettomuuteen hän päätti aloittaa uuden vaiheen elämässään. Johanna suoritti parikymmentä vuotta sitten Kankaanpäässä jalkinealan perustutkinnon. Keuruulla oli äskettäin eläköitynyt suutari, joten paikkakunta oli luonteva valinta.

– Epäröin yrittäjäksi ryhtymistä pitkään, mutta en ole katunut valintaani. Tykkään tehdä käsilläni monipuolista työtä ja samalla tavata ihmisiä. Hyvälaatuisten nahkakenkien iän pidentäminen on lisäksi ekologisesti kannattavaa, Johanna pohtii.

Johannan suvussa on muitakin suutareita. Ehkä tietynlainen taju kenkien hoitamisesta on verenperintöä.

Martat ovat Johannalle tuttuja, vaikka aikaa yhdistystoimintaan ei ole. Tarvittaessa hän hakee vinkkejä Marttojen verkkosivuilta ja kuvailee olevansa oman elämänsä Martta.

– Kenkien ikää voi jatkaa puhdistamalla ja rasvaamalla niitä. Nykyisin ei ole itsestään selvää löytää laadukkaita nahkakenkiä isollakaan rahalla.

Mieluiset sandaalit saavat lisää ikää Johannan käsittelyssä.

Kengät ovat arvotavaraa

Kantasuutarin ovi käy ahkeraan. Kehitysvammaisten perhekotia pitävä Hilkka Rajala tuo korjattavaksi erään asukkaan ortopediset kengät. Epäsopivat jalkineet ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Naiset alkavat muistella, miten aikoinaan maaseudulla kiersivät taloissa suutarit, veitsenteroittajat ja kulkukauppiaat.

– Nahka saatiin lihatuotannon oheistuotteena, ja suutari valmisti niistä talonväelle mittatilauskengät. Kenkiä arvostettiin ja niistä pidettiin huolta. Joka paikkakunnalla pitäisi olla oma suutari, Hilkka Rajala toteaa.

Johannan kello hälyttää muistutukseksi, että on kotiin lähdön aika. Hän laskee kassan, sammuttaa valot ja lukitsee oven. Johanna kiirehtii linja-autolle, joka vie hänet kolmenkymmenen kilometrin päähän Petäjävedelle. Kotona odottavat italialaissyntyinen puoliso ja teini-ikäinen tytär.

Teksti: Kirsi-Klaudia Kangas

Kuvat: Kirsi-Klaudia Kangas