Papat opettelivat kokkaamaan – Marttojen kurssi toi uusia taitoja ja yhdessäoloa turkulaismiehille

Marttojen ja Maa- ja kotitalousnaisten Papat kokkaa -kurssi toi turkulaisten seniorimiesten arkeen uusia ruokatapoja ja hyvää seuraa.

Turun Lehmusvalkaman virikekeskuksen keittiössä kuuluu iloinen puheensorina, kun seitsemän yli 65-vuotiaan miehen porukka sitoo essut vyötärölle ja ryhtyy töihin. Lounais-Suomen Marttojen ja Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten yhteinen Papat kokkaa -kurssi huipentuu neljänteen, viimeiseen kokoontumiseen: tänään laitetaan fish & chips suomalaisittain, rakennetaan raikas salaatti ja viimeistellään jälkiruoaksi täytekakku.

Ensimmäinen ohje tulee jo ovella. Kädet pestään huolellisesti, sitten essut päälle. Kotitalousasiantuntija Pia Niemonen Lounais-Suomen Martoista katsoo ympärilleen ja hymyilee.

– Tämä on matalan kynnyksen paikka tulla mukaan. On ollut ilo huomata, miten nopeasti porukka ryhmäytyy ja miten luontevasti tekeminen lähtee käyntiin.

Pian kanssa kurssia vetää Janita Kylänpää Maa- ja kotitalousnaisista.

Kurssi on osa Päivän paras pala -projektia, jota toteutettiin syksyllä 2025 ja jatkettiin kevätkaudella 2026. Projektin rahoitus tulee Turun kaupungille luovutettujen kuolinpesien ja sosiaalirahaston tuotoista. Tavoite on käytännöllinen ja samalla iso: tukea ikäihmisten ravitsemusta, arjen toimintakykyä ja osallisuutta ruoanlaittokurssien, yhteisten ruokahetkien ja varautumista edistävän tiedon avulla.

Moni jää yksin, puoliso voi olla poissa tai arki muuten kaventuu. Silloin ruoka muuttuu helposti pullakahveiksi ja naposteluksi, ja kunnon ateria jää syömättä, Niemonen sanoo.

Projektin tiimoilta julkaistiin myös Päivän paras -keittokirja.

– Moni jää yksin, puoliso voi olla poissa tai arki muuten kaventuu. Silloin ruoka muuttuu helposti pullakahveiksi ja naposteluksi, ja kunnon ateria jää syömättä, Niemonen sanoo.

– Siksi halusimme tehdä kurssin nimenomaan miehille, eläkeikäisille papoille.

Kuhan fileointi innosti

Keittiön keskellä odottaa tämän päivän pääraaka-aine. Kurssimateriaalissa lukee haukinugetit, mutta tiskipöydällä on kaksi isoa kuhaa.

– Nyt tarvitaan fileet, Pia ja Janita toteavat ja kysyvät, löytyykö porukasta kalantaitajia.

Kaksi miestä innostuu heti.

– Voin kokeilla, toinen sanoo.

– Minä tulen mukaan, toinen pappa komppaa.

Fileointiveitsi käy, ja ympärillä seuraillaan tarkasti. Kommentit lentävät, mutta tunnelma on keskittynyt. Kun ensimmäiset fileet irtoavat ehjinä, joku toteaa, että tämähän sujuu kuin vanhalta tekijältä. Fileoinnin jälkeen kuhapalat kuutioidaan ja pyöritellään kevyesti korppujauhossa. Pannulla voi tirisee, ja kala saa pintaan kullanruskean sävyn.

Samalla uunipellille levitetään perunoita. Janita muistuttaa pienestä, mutta tärkeästä arkivinkistä.

– Kun perunat ovat käyneet kylmässä vedessä, ne kannattaa pestä uudelleen. Sitten öljyä päälle ja uuniin. Suola, mustapippuri ja jos haluaa lisää makua, ripottele mukaan rosmariinia.

Lisukkeeksi rakennetaan salaatti, johon pilkotaan tomaattia ja kurkkua, mukaan raastetaan palsternakkaa ja sekaan leikataan vihreää salaattia sekä appelsiinia.

Jukka, 72, haluaa tehdä kunnon ruokaa

Porukan keskellä häärää pitkänhuiskea 72-vuotias Jukka Lehtinen. Hän kertoo löytäneensä kurssi-ilmoituksen netistä ja päättäneensä lähteä mukaan, kun eläkepäivät alkoivat virallisesti vasta puoli vuotta sitten.

– Ihmisen pitää kerran päivässä ainakin saada hyvä ruoka, Lehtinen sanoo ja pyyhkäisee käsiään essuun.

– Minä pidän salaattia tärkeänä. Se on ravinnollisesti fiksua.

Lehtisen arjessa liike näkyy. Hän kertoo harrastavansa salia, jumppaa, sählyä, pyöräilyä ja sauvakävelyä.

– Kulutus on iso. Siksi ruoan pitää olla kunnollista.

Omiksi peruslemppareikseen hän mainitsee ruotsalaisen pyttipannun, jossa pannulla paahtuvat perunat, makkara ja sipuli, ja päälle rikotaan raaka muna. Broileri on noussut suosikiksi samasta syystä kuin monella muullakin: helppo, edullinen ja muunneltava.

Yksi pappa toi jopa mesimarjalikööriä täytteeseen, Niemonen virnistää.

Keittiössä ei kuitenkaan tehdä vain arjen ruokaa, vaan myös juhlahetkeen sopivaa tarjottavaa. Päivän päätteeksi pöytään nostetaan täytekakku, jota oli toivottu jälkiruoaksi. Niemonen on leiponut valmiiksi kahdeksan munan pohjan. Nyt pappojen tehtäväksi jää täyttäminen, ja vaihtoehtoja riittää: kermavaahtoa, hilloja ja omia ideoita.

– Yksi pappa toi jopa mesimarjalikööriä täytteeseen, Niemonen virnistää.

– Tällaiset jutut tekevät tästä heidän näköisensä.

Kokin hatut ja suklaamitalit kaikille

Kurssin neljä tapaamista on tiivistetty yhden kuukauden maanantaihin. Ensimmäisellä kerralla puhuttiin myös varautumisesta ja tehtiin säilykeruoista keittoa, toisella kokattiin osallistujien toiveiden mukaan ja kokeiltiin esimerkiksi nopeaa broileriruokaa aurajuustolla ja kermalla. Jälkiruoaksi pyöräytettiin marjasmoothie, josta Niemonen muistaa antaneensa myös arkisen käytännön neuvon: valmista illaksi jääkaappiin, niin on helppo saada ravitsevaa iltapalaa.

– Minulle tämä työ on ollut rikkaus, hän sanoo.

– Olen ollut Martoissa mukana jo 28 vuoden ajan ja saanut kohdata lapsia, nuoria ja ikäihmisiä. Miesten ryhmissä on omanlaisensa lämmin fiilis.

Kun viimeisetkin annokset on koottu ja yhteinen ateria syöty, tunnelma tiivistyy pieneen seremoniaan. Kurssilaisille jaetaan kokin hatut, todistukset ja suklaamitalit kaulaan.

Hatun sovituksen keskeltä kuuluu jo jatkokysymys.

– Koska tulee jatkokurssi? huikkaa innoissaan Aarno, yksi pappaporukasta.

Keittiössä naurahdetaan. Pia Niemonen vilkaisee ryhmää ja nyökkää kuin olisi saanut parhaimman mahdollisen palautteen.

– Jos joku asia tästä jää mieleen, niin se, että yhdessä tekeminen kantaa pitkälle. Ja ruoka maistuu paremmalta, kun se syntyy porukalla.