Kädentaitomarttojen Tekemisen ilo -tapahtuma innosti oppimaan ja kokeilemaan

Kädentaidot, yhdessä tekeminen ja uuden oppiminen houkuttelivat osallistujia Kädentaitomarttojen jo neljättä kertaa järjestämään Tekemisen ilo -tapahtumaan Helsingin keskustakirjasto Oodiin. Maksuttoman tapahtuman pisteillä pääsi kokeilemaan monipuolisesti erilaisia käsityötekniikoita, ja saman katon alle kokoontui niin kokeneita harrastajia kuin ensikertalaisiakin, lapsista ikäihmisiin.

Jo tapahtumaan saapuessa tunnelma oli lämmin ja kutsuva. Pöytien ääressä syntyi keskusteluja, vinkkejä vaihdettiin puolin ja toisin, ja monet rohkaistuivat tarttumaan uusiin tekniikoihin, joita eivät olleet aiemmin kokeilleet.

Yksi tapahtuman kiinnostavista työpajoista oli japanilaislähtöinen boro-tekniikka, jossa tekstiilien elinkaarta jatketaan paikkaamalla ja kerrostamalla kangaspaloja näkyväksi osaksi vaatetta tai tekstiiliä.

Lue myös: Neulo lämmin villapipo – helppo neulontaohje suomenlampaan villasta

Neulonta-, virkkaus-, kirjonta- ja tupsupisteissä osallistujat saivat ohjausta omiin töihinsä, ja sukkien parsiminen osoittautui jälleen kerran taidoksi, joka herättää kiinnostusta. Mukanaan tuotuja kuluneita sukkia huollettiin uuteen käyttöikään.

Myös kangaskassien korjaus- ja tuunauspiste keräsi kävijöitä. Vanhaan kassiin syntyi uusia yksityiskohtia, ja samalla keskusteltiin tekstiilien huoltamisesta sekä kestävän kuluttamisen arjesta.

Lue myös: Neulottu kurpitsa tuo syksyn kotiin – katso ohje

Perheen pienimmille oli oma toimintapisteensä, jossa vanhoista sukista, lapasista ja sormikkaista syntyi persoonallisia käsinukkeja. Luovuus pääsi valloilleen, kun tutut materiaalit muuntuivat eläinhahmoiksi, satuhahmoiksi ja mielikuvituksen olennoiksi.

Lasten pöydän äärellä nähtiin keskittyneitä ilmeitä, mutta myös paljon naurua ja ylpeitä esittelyhetkiä valmiiden töiden äärellä.

Villasta langaksi ja väreiksi

Tapahtumassa päästiin seuraamaan myös perinteisiä kädentaitoja. Värttinällä kehrääminen herätti kiinnostusta, sillä moni osallistuja näki ensimmäistä kertaa omin silmin, kuinka villakuidusta syntyy lankaa.

Lisäksi kuultiin villalankojen purkkivärjäyksestä ja siitä, kuinka erilaisilla luonnon ja keittiön aineksilla voidaan luoda yllättäviäkin värisävyjä.

Miten Tekemisen ilo sai alkunsa?

Tekemisen ilo -tapahtuman juuret ulottuvat kevääseen 2023. Kädentaitomarttojen Kristiina Himanen kertoo, että kipinä syntyi asiantuntijaseminaarista, jossa keskusteltiin käsityötaitojen tulevaisuudesta Suomessa. Tilaisuudessa esiteltiin huolta herättänyt tilanne käsityön ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. Samalla julkaistiin selvitys käsityön oppimismahdollisuuksista Suomessa.

Seminaarissa nousi esiin kysymys, joka jäi elämään: miten käsityötaitoja voidaan siirtää tuleville sukupolville tilanteessa, jossa perinteiset oppimisen polut muuttuvat?

Tekemisen ilo -tapahtuma on yksi vastaus tähän haasteeseen. Sen ajatuksena on tarjota matalan kynnyksen mahdollisuus kokeilla, oppia ja innostua tekemisestä. Kädentaitoharrastusten monipuolisesta kirjosta löytyy kyllä jokaiselle innostava tekniikka, toteaa Kristiina.

Onnistumisen ilo kantaa pitkälle

Kristiina Himasen mukaan tapahtuman parasta antia eivät kuitenkaan ole yksittäiset tekniikat tai valmiit tuotteet, vaan osallistujien kokemukset.

Parasta antia Tekemisen ilossa on nähdä konkreettisesti onnistumisen ilo.

Tänäkin vuonna onnistumisen hetkiä nähtiin paljon. Erityisesti lapset ja nuoret heittäytyivät rohkeasti kokeilemaan uusia taitoja.

Himanen kertoo saaneensa tapahtuman jälkeen viestin ystävältään, joka oli osallistunut päivään yhdeksänvuotiaan sukulaistyttönsä kanssa.

Onnistuttuaan tekemisessä tyttö pomppi innoissaan ja sanoi: ”Osaan nyt ommella! Saanko ommella itse minun partiomerkkini kiinni?”

Juuri tällaisissa hetkissä näkyy tapahtuman merkitys. Kun ihminen huomaa osaavansa jotakin uutta, syntyy uskoa omiin taitoihin ja halu oppia lisää. Samalla käsityötaidot siirtyvät eteenpäin luonnollisesti, tekemisen ja innostumisen kautta.

Käsillä tekeminen yhdistää

Tekemisen ilo osoitti jälleen, että käsityöt kiinnostavat kaikenikäisiä. Päivän aikana perinteiset taidot, korjaaminen, luovuus ja yhdessä tekeminen kohtasivat tavalla, joka vahvisti käsitöiden merkitystä myös nykyajassa.

Kun lapsi oppii ompelemaan ensimmäisen pistonsa, sukka saa uuden elämän parsittuna tai vanha kangaskassi muuttuu jälleen käyttökelpoiseksi, kyse on paljon enemmästä kuin käsitöistä. Kyse on taidoista, jotka lisäävät omatoimisuutta, luovuutta ja uskoa siihen, että asioita voi tehdä itse.

Käsityö on yhteinen kieli

Tekemisen ilo -tapahtuma houkutteli paikalle myös yllättäviä vieraita. Kanadalainen turistipariskunta oli huomannut tapahtuman mainoksen aiemmin samalla viikolla Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Viimeistä Helsinki-päiväänsä viettävä pari päätti tulla katsomaan, mistä oli kyse.

Pariskunta kierteli eri toimintapisteillä, tutustui tekniikoihin ja vaihtoi kokemuksia tapahtuman osallistujien kanssa. Kädentaitomarttojen osaajissa erityistä ihastusta herätti miehen oma black stitching -kirjontatyö. Tarkka ja näyttävä kirjontatyö keräsi ympärilleen joukon osaavia kädentaitomarttoja, jotka pysähtyivät tutkimaan työn yksityiskohtia ja vaihtamaan ajatuksia tekniikasta.

Kohtaaminen muistutti siitä, että käsillä tekeminen on kansainvälinen kieli. Vaikka tekniikat, materiaalit ja perinteet vaihtelevat maittain, tekemisen ilo, oppiminen ja onnistumisen kokemus ovat kaikkialla samanlaisia.

Yhdeksänvuotiaan ompelusta innostuneen tytön riemu, sukkia parsivien osallistujien keskittyminen ja kanadalaisvieraan kirjontatyön ympärille syntynyt spontaani keskustelupiiri kuvastivat kaikki samaa asiaa. Tekemisen ilossa tärkeintä eivät ole valmiit työt, vaan kohtaamiset, uuden oppiminen ja oivallus siitä, että omilla käsillä pystyy enemmän kuin ehkä uskoi.