Riitta Leinon puutarhassa kypsyvät omat viinirypäleet – satoa riittää koko suvulle

Riitta Leinon viiniköynnökset tuottavat makeita viinirypäleitä niin kasvihuoneessa kuin avomaallakin. Kasvihuoneessa ensimmäiset tertut kypsyvät jo loppukesällä, ja avomaan köynnökset jatkavat satokautta syyskuulle. Noin kymmenessä vuodessa Riitalle on kertynyt kokemusta viiniköynnösten istutuksesta, hoidosta ja leikkaamisesta Suomen oloissa.

Muovihuoneessa kypsyy kymmenittäin vaaleanvihreitä rypäletert­tuja ’Aljošenkin’-aitoviiniköynnöksessä. Köynnöksen muhkurainen ja paksu runko kohoaa huoneen nurkasta, ja sen versot kiipeilevät rautalankoja pitkin kohti kasvihuoneen toista päätyä.

Lue myös: Rikkakasvit kuriin – näin torjut haitallisen kasvuston tehokkaasti

Leveän oviaukon toisella puolen satoa kypsyttää niin ikään vaaleanvihreä aitoviiniköynnös, jonka lajike on jäänyt tuntemattomaksi. Sen taimi on ostettu väärällä nimellä. Köynnöksen tertut ovat lyhyitä ja pyöreähköjä, kun taas ’Aljošenkin’-lajikkeen pitkät ja korumaiset tertut tuovat mieleen riipuksen.

– Molempien lajikkeiden rypäleet ovat makeita, todella hyvänmakuisia ja siemenettömiä, Riitta Leino myhäilee.

Rypälesatoa avomaalta

Kasvihuoneen ja piharakennuksen muodostamassa kulmauksessa köynnöstää kolme tarhaojukkaviinin lajiketta: tummanpunainen ’Guna’, sininen ’Hasanski Sladki’ ja vihreä ’Sukbribe’. Parhaan sadon niistä tuottaa ’Guna’, jonka rypäleitä Riitta kuvailee hyvänmakuisiksi mutta isosiemenisiksi.

Kasvihuoneessa rypäleet kypsyvät jo heinä–elokuussa, avomaalla satokausi alkaa syyskuussa.

Avomaalla olevien köynnösten sato kypsyy syyskuun aikana ja jatkuu tuoreiden rypäleiden kautta. Kasvihuoneessa olevista köynnöksistä ensimmäiset rypäleet valmistuvat reilun kuukauden aiemmin, yleensä jo heinäkuun lopulla tai elokuun alussa.

Aikaisuuden lisäksi ulkona ja kasvihuoneessa olevat köynnökset eroavat toisistaan satomääriltään. Avomaalla sato jää melko vähäiseksi ja vaatii suojauksen linnuilta. Kasvihuoneessa rypäleet puolestaan tuottavat erinomaisen sadon vuodesta toiseen.

Viinirypäleitä koko suvulle

Herkullisimmillaan marjat ovat Riitasta sellaisenaan tuoreeltaan poimittuina.

– Meillä on iso suku, joka auttaa mielellään viinirypäleiden syömisessä. Joskus tein sadosta mehua ja hilloa, mutta niissä ihanan makeat rypäleet menevät minusta hukkaan, Riitta perustelee.

Lue myös: Roosa Grönberg haluaa vahvistaa Marttojen vetovoimaa – ”Arki saa olla tylsää ja se on ihanaa”

Sen sijaan kokonaisena pakastaminen sopii rypäleille hyvin, kunhan marjat napostelee hieman kohmeisina.

Pari vuotta sitten Riitta teki rypäleistä kotiviiniä yhdessä punaisten karviaisten kanssa. Viinistä tuli puolikuivaa, ihan hyvää ja kauniin punertavaa.

– Viinintekoa pitää kuitenkin vielä harjoitella, ennen kuin viinipulloja voi antaa joululahjaksi.

Kaivuu-urakka istutusvaiheessa

Kaikki viisi viiniköynnöstä on istutettu samaan aikaan noin 10 vuotta sitten. Riitta ja hänen miehensä Matti Leino sekoittivat maahan omalta pellolta otettua hietamultaa. Lisäksi noin 70 senttimetrin syvyiseen kuoppaan kipattiin hevosenlantaa ja kompostimultaa.

– Taimi kannattaa istuttaa hyvään paikkaan ja syvälle maahan, niin pääsee myöhemmin helpommalla. Kastelemme taimia vain kaikkein kuivimpina jaksoina. Taimet ovat myös talvehtineet hyvin, Riitta kertoo.

Sivuversoja saa poistella pitkin kesää aivan valtavasti.
Jos niiden antaa kasvaa, köynnöksistä tulee liian tuuheita.

Köynnökset saavat vuosittain lisälannoitusta: alkukaudella kananlantaa ja kastelulannosta sekä elokuussa syyslannoitusta. Maanpinnan katteeksi Riitta levittää erilaisia käsillä olevia eloperäisiä aineksia.

– Juurella on sulassa sovussa kompostia, haketta ja kaikkea mahdollista.

Voimakas kasvu vaatii leikkaamista

Viiniköynnösten hoidossa eniten päänvaivaa Riitalle on aiheuttanut niiden leikkaaminen.

– Aluksi en uskaltanut tehdä köynnöksille juuri mitään. Yritin katsoa kirjoista leikkausohjeita, mutta niissä köynnökset näyttivät ihan erilaisilta, Riitta muistelee.

Pian Riitta oppi, että niin kasvihuoneessa kuin ulkonakin olevat köynnökset kasvavat rehevästi ja hyötyvät reippaasta leikkaamisesta. Ne pukkaavat väsymättömällä innolla sivuversoja samaan tapaan kuin runkotomaatti varkaita.

– Sivuversoja saa poistella pitkin kesää aivan valtavasti. Jos niiden antaa kasvaa, köynnöksistä tulee liian tuuheita.

Voimakkaan vuotuisleikkauksen Riitta ajoittaa marraskuulle, jolloin saksittuihin köynnöksiin jää karahkamainen runko ja useiden metrien pituisia, katonrajassa kulkevia versoja.

– Pitkät versot ovat talvehtineet hyvin, sillä kovia talvia ei ole ollut viime vuosina. Keväisin jännitän, että tuleeko versoihin silmuja, mutta aina ne ovat lähteneet kasvuun.

Keväällä Riitta leikkaa kuivuneet osat pois ja ohjailee versoja rautalankoihin. Pian onkin jo aika sitoa versoja rautalankoihin, jotta ne jaksavat kantaa pulleiden rypäleterttujen painon.