Kotipihoilla on merkitystä pölyttäjille

Tiesitkö, että 20.5. vietetään maailman pölyttäjäpäivää? Pölyttäjiä onkin syytä juhlistaa omalla merkkipäivällä – onhan hyvinvointimme ja ruokaturvamme pitkälti pölyttäjien varassa.

Maailman ravintokasveista noin 75 % on ainakin osin riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Myös puutarhamme olisivat varsin värittömiä ilman pölytyksestä huolehtivia perhosia, kimalaisia, erakkomehiläisiä, kukkakärpäsiä ja kovakuoriaisia, sillä 90 % kukkivista kasveistamme vaatii tai hyötyy näiden hyönteisten tekemästä pölytystyöstä. Metsien marjasato jäisi sekin meiltä saamatta ilman puuhakkaita pörriäisiä – puolukka ja mustikka nimittäin vaativat hyönteispölytyksen marjoakseen.

Elinympäristöjen katoaminen uhkaa pölyttäjiä

Maailmalla luonnonvaraisten pölyttäjien määrän väheneminen on aiheuttanut suurta huolta. Euroopassa vähintään kolmasosa mehiläis-, perhos- ja kukkakärpäslajeista vähenee tällä hetkellä. Suomessa puolestaan melkein joka viides luonnonvarainen mehiläis- ja perhoslaji on uhanalainen. Sitä ei kunnolla tiedetä, miten yleisillä pölyttäjillä Suomessa menee, sillä seurantatietoa ei ole riittävästi saatavilla. Joka tapauksessa globaalissa mittakaavassa pölyttäjien katoaminen uhkaa huoltovarmuutta ja ruokaturvaa. Pölyttäjistä kannattaa siis huolehtia myös meillä Suomessa.

Pölyttäjiä uhkaavat Suomessa etenkin maankäytön muutokset maatalousympäristöissä, mutta myös metsissä, soilla ja kaupungeissa. Pölyttäjille sopivat elinympäristöt ovat vähentyneet ja lajit uhanalaistuneet. Muita pölyttäjiin kohdistuvia uhkatekijöitä ovat kemikaalit, tarhatuista pölyttäjistä leviävät taudit ja loiset, vieraslajit sekä ilmastonmuutos.

Pölyttäjiä voi auttaa monella tavalla

Iloinen uutinen on, että kuka tahansa voi osallistua pölyttäjien auttamiseen. Voit perustaa kotipihalle luonnonkukkia kasvavan niityn tai valita kukkaistutuksiin pölyttäjille hyödyllisiä mesi- ja siitepölykasveja. Myös lahopuu, paljas hiekkamaa ja maltti puutarhan siistimisessä ovat hyödyksi pölyttäjille, sillä ne tarjoavat suojapaikkoja pesintään ja talvehtimiseen. Puutarhassa käytettävät kemikaalit kannattaa sekä pölyttäjien että oman terveyden vuoksi jättää kauppaan. Jos sinulla ei ole omaa pihaa, voit myös osallistua vieraslaji- tai niittotalkoisiin. Talkoilu auttaa ylläpitämään pölyttäjille tärkeitä elinympäristöjä kuten niittyjä ja ketoja.

Usein kuulee kysyttävän, onko pihalla puuhastelusta oikeasti mitään hyötyä pölyttäjille. Maailmaa ei kukaan muuta yksin, mutta kun useampi tarttuu toimeen, vaikuttavuus kasvaa. Kun muutin Turun läheiselle maaseudulle viisi vuotta sitten, päätin antaa osan pihanurmesta kasvaa niityksi. Seuraavana kesänä huomasin, että toinenkin naapuri rohkaistui antamaan voikukkien, hiirenvironjen ja niittynätkelmien levittäytyä pihamaalla. Kukkivat nurmikot lisääntyivät kylässä vähitellen vuosien mittaan. Viime kesänä ensimmäistä kertaa näin pihallani uhanalaistuneen perhosen: virnasinisiiven. Sen toukat syövät ravinnokseen hernekasveja, kuten nätkelmiä ja virnoja, joita omalla ja naapurieni savisilla pihamailla kasvaa. Minulle virnasinisiiven ilmestyminen oli merkki siitä, että pienellä teollani on ollut vaikutusta.

Kuntien viheralueilla ja kotipihoilla on merkitystä

Myös kuntien teoilla on väliä. Esimerkiksi Turun kaupunki perusti äärimmäisen uhanalaiselle juurilasisiipiperhoselle varta vasten kaupunkiniityn, jolle kylvettiin perhosen toukan ravintokasvia keltamaitetta. Niitty perustettiin lähelle perhosen alkuperäistä esiintymisaluetta. Vuonna 2025 huomattiin, että perhonen oli löytänyt tiensä uudelle niitylle – samoin kuin kaksi muutakin harvinaista perhosta.

Kotipihoillla ja kuntien viheralueilla tehtävillä toimilla on siis toden totta hyötyä pölyttäjille! Suomessa on kotipihoja ja kuntien ylläpitämiä viheralueita yhteensä noin 300 000 hehtaariaa. Se on melkein kymmenen kertaa enemmän kuin jäljellä olevien, hoidettavien niittyjen, ketojen ja muiden perinneympäristöjen pinta-ala. Jos nämä alueet valjastettaisiin nykyistä paremmin pölyttäjien auttamiseen, mitä voisimmekaan yhdessä saavuttaa.

Anna puolet pihasta pölyttäjille

Kun katselet omaa pihaasi tai lähipuistoa, löydätkö sieltä pölyttäjille mieluisia mesikasveja tai perhosten toukkien ravintokasveja? Entä onko alueella lahopuuta tai paljasta maata pesäpaikaksi? Esimerkiksi aikaisin kukkivat pajut ja sipulikukat tarjoavat ravintoa keväällä herääville kimalaiskunigattarille ja perhosille, ja nokkoset maistuvat muun muassa nokkos- ja neitoperhosten toukille. Paljaassa maassa saattaa puolestaan pesiä erakkomehiläinen, esimerkiksi raitamaamehiläinen. Kaatuneessa, lahossa puussa voi elellä vaikkapa hoikkakukkajäärän tai jonkun muun kovakuoriaisen toukka.

Sinunkin kotipihasi voi olla osa pölyttäjien elinympäristöjen verkostoa!

Lisää pölyttäjävinkkejä löydät Marttojen kotisivuilta . Kotipihan kasvivalinnoissa sinua auttaa Suomen luonnonsuojeluliiton keväällä 2026 julkaistu Pölyttäjäkasviopas.

Teksti: Titta Viksedt, hankepäällikkö, Suomen luonnonsuojeluliitto ry