Marttaillessa utelias mieli riittää

Kun ihmiset kuulevat sanan martta, mieleen saattaa tulla villasukat, pullantuoksu tai vuosikymmenten kokemus kodin askareista. Mielikuvat kertovat kuitenkin vain osan siitä, mitä marttatoiminta nykyisin on.

Martaksi ei tulla siksi, että osaa kaiken, vaan siksi, että haluaa oppia uutta ja tehdä asioita yhdessä muiden kanssa.

Marttaillessa olen saanut huomata, kuinka suuri merkitys yhteisöllisyydellä on. Marttailloissa on naurettu, onnistuttu, joskus epäonnistuttukin ja nimenomaan opittu uutta – mutta ennen kaikkea tavattu ihmisiä. Maailmassa, jossa moni kaipaa enemmän yhteyttä toisiin, toiminta tarjoaa matalan kynnyksen paikan tulla mukaan omana itsenään.

Martaksi ei tulla siksi, että osaa kaiken, vaan siksi, että haluaa oppia uutta ja tehdä asioita yhdessä muiden kanssa.

Tietoa on enemmän saatavilla kuin koskaan, mutta moni kaipaa jotakin, mitä verkosta ei löydy: aitoa yhdessä tekemistä, yhteisöä ja tunnetta joukkoon kuulumisesta. Juuri siinä on marttatoiminnan voima.

Kuluneen vuoden aikana olen saanut seurata uuden marttayhdistyksen ensimmäisiä askeleita. On kokoonnuttu leipomaan, karpalosuolle, saunomaan, kirjapiiriin ja innostumaan yhdessä. Jokaisella kerralla olen kuitenkin huomannut, että itse tekeminen on lopulta vain osa kokonaisuutta. Yhtä tärkeitä ovat kohtaamiset: se, että joku uskaltautuu mukaan ensimmäistä kertaa ja löytää paikan, jossa häntä odotetaan. Se, että erilaiset ihmiset voivat kohdata ja vaihtaa ajatuksia.

Marttatoiminta onkin paljon enemmän kuin harrastus. Se on paikka, jossa taitoja siirtyy ihmiseltä toiselle ja sukupolvelta toiselle. Joskus kokenut konkari opettaa nuoremmille vuosien varrella hyväksi havaitsemiaan niksejä, joskus toisinpäin. Usein uusi jäsen tuo mukanaan tuoreita ideoita. Parhaimmillaan opimme kaikki toisiltamme.

Myös marttojen tämänhetkiset teemat kertovat siitä, kuinka ajassa mukana oleva järjestö on. Ruoanlaitossa pohditaan kestäviä valintoja ja uusia ravitsemussuosituksia. Käsityöteemassa etsitään keinoja vaatteiden käyttöiän pidentämiseen ja turhan kulutuksen vähentämiseen. Nämä eivät ole vain arjen taitoja – ne ovat myös vastuullisuutta, huolenpitoa ja tulevaisuuden rakentamista pienin teoin.

Marttatoiminta onkin paljon enemmän kuin harrastus. Se on paikka, jossa taitoja siirtyy ihmiseltä toiselle ja sukupolvelta toiselle.

Nyt puhutaan paljon resilienssistä, arjen turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Martat ovat yli sadan vuoden ajan opettaneet juuri niitä taitoja, joita näiden hienojen sanojen taakse kätkeytyy. Arkisemmin kyse on kyvystä valmistaa ruokaa, korjata rikkinäistä, hyödyntää lähiluontoa, tehdä asioita itse ja auttaa tarvittaessa myös muita. Taitoja, jotka lisäävät sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia.

Martan päivänä haluankin kutsua mukaan jokaisen, joka pohtii uuden harrastuksen aloittamista tai kaipaa uusia tuttavuuksia. Marttatoimintaan ei tarvita ennakkotaitoja tai vuosien kokemusta – utelias mieli riittää.

Kolumni on julkaistu alun perin Forum24-lehdessä 22.7.