Nilviäiset puutarhassa – tunnista espanjansiruetana ja lehtokotilo ja torju tuhot

Lehtokotilo ja espanjansiruetana tulevat tutuiksi yhä useammille kotipuutarhureille. Niiden elintapojen tunnistaminen auttaa vähentämään tuhoja puutarhassa.

Puutarhassa ja luonnossa matelee monenlaisia kotiloita ja etanoita, joista suurin osa on kasveille harmittomia.

Suurimmat tuhot aiheuttaa espanjansiruetana, joka on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Puutarhurissa epätoivoa aiheuttava otus on munintakone, joka pystyy lisääntymään oloissamme erittäin nopeasti. Isokokoiselle etanalle maistuu lähes kaikki vihreä kasviaines, jota se syö oman painonsa verran päivässä.

Lue myös: Viljelylaatikon perustaminen on helppoa – näin saat satoa koko kesäksi

Lehtokotilo on espanjansiruetanaan verrattuna nirsoilija, mutta runsaana esiintyessään se voi saada aikaan pahoja kasvituhoja. Lehtokotilon rinnalla pihassa elelee myös kasveille harmittomia lajeja, kuten pensas- ja takkukotiloita. Niiden erottaminen lehtokotilosta vaatii harjaantumista ja yksityiskohtien syynäämistä.

Nuorilla ja pienikokoisilla nilviäisillä tuntomerkit näkyvät usein heikosti ja voivat johtaa harhaan. Etanoiden ja kotiloiden tunnistamista helpottaa niiden kuvaaminen niin ylhäältä kuin sivultakin. Otoksen suurentaminen auttaa tunnistamaan, onko kyseessä tihulainen vai kasveille harmiton ukko- tai metsäetana.

Espanjansiruetana

• Esiintyy usein massoittain ja on kaikkiruokainen.
• Laji on kookas; aikuisen pituus on 8–14 senttimetriä.
• Hengitysaukko sijaitsee oikealla puolella kilven etuosassa, kilven puolivälin etupuolella.
• Peräpää on ylhäältäpäin katsottuna pyöreä. Takaosasta puuttuu harja eli kohollaan oleva harjanne.
• Väri vaihtelee punertavan ruskeasta tummanruskeaan ja miltei mustaan. Maata vasten painuva antura on usein oranssinruskea, ja siinä voi olla mustia pystyviivoja.
• Lima on vaalean kellertävää ja erittäin sitkeää.

Säästä ukko- ja metsäetana

Haitallisten vieraslajien tunnistaminen on tärkeää, jotta luonnonvaraiset lajit, kuten ukko- ja metsäetana, saavat elellä rauhassa niin luonnossa kuin pihoissakin.

Ukkoetana elelee metsissä, mutta se saattaa ilmaantua suojaiseen ja sammaloituneeseen puutarhaan. Laji on harvalukuinen, eikä esiinny espanjansiruetanan tavoin massoittain. Aikuinen ukkoetana on 10–20 senttimetrin pituinen. Hyviä tuntomerkkejä ovat pitkä ja voimakas harjanne, joka ulottuu ruumiin keskiosasta peräpäähän. Hengitysaukko sijaitsee kilven takaosassa toisin kuin espanjansiruetanalla.

Väritys voi sen sijaan johtaa väärille jäljille. Harmaan- ja mustankirjavan yksilön tunnistaa helposti, mutta ukkoetanan väritys voi vaihdella harmaasta tummanruskeaan ja kermanvaaleaan. Lima on kirkasta ja sitkeää, ja sitä erittyy voimakkaasti.

Ukkoetanaa vaikeampi tunnistaa on siruetanoihin kuuluva metsäetana, joka kasvaa 5–7-senttiseksi. Hyvä tuntomerkki on kyljissä olevat tummat juovat, jotka tosin puuttuvat osalta yksilöistä. Metsäetanan voi sekoittaa nuoriin ruskeisiin ja raitakylkisiin espanjansiruetanoihin. Molemmilla lajeilla hengitysaukko sijaitsee kilven etuosassa.

Metsäetana erittää kirkasta limaa, mutta stressi saa liman muuttumaan oranssiksi. Ukkoetanan tavoin yksittäisiä metsäetanoita voi esiintyä myös pihassa. Ravinnoksi kelpaa lahoava kasviaines.

Haitalliset etanat

Kansallisesti haitalliseksi säädettyihin vieraslajeihin kuuluu espanjansiruetanan lisäksi myös mustapääetana, joka on levittäytynyt meillä vasta viime vuosina.

Aikuinen mustapääetana on 4–5-senttinen ja väriltään likaisen vaalean ruskea tai harmaa. Musta pää, kaula ja tuntosarvet erottuvat muusta vartalosta. Hengitysaukko on kilven takaosassa ja lima on väritöntä.

Molemmat vieraslajit lisääntyvät ja leviävät räjähdysmäisen tehokkaasti, eikä niille ole meillä luontaisia vihollisia. Parhaiten talvesta selviävät munat ja nuoret yksilöt. Etanoiden määrää verottavat kevään ja syksyn lumettomat pakkasjaksot.

Molempien lajien on todettu aiheuttavan haittaa viljelyksille ja vaaraa ihmisten terveydelle. Infektioriskin takia espanjansiruetanat ja mustapääetanat kannattaa poimia grillipihdeillä. Lisäksi kädet kannattaa suojata kertakäyttökäsineillä.

Etanat leviävät uusille alueille niin kasvien kuin maa-aineksenkin mukana. Espanjansiruetana voi taivaltaa yön aikana kymmeniä metrejä, joten tienoota on hyvä pitää silmällä omaa tonttia laajemmalta alueelta.

Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön ja kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä niiden hävittämiseksi.

Lehtokotilo

Suurina määrinä esiintyessään lehtokotilo voi saada merkittäviä kasvituhoja. Lehdoissa elävä laji on yöeläin, joka suuntaa ruoan pariin hajun ja näköaistin perusteella. Yöllisestä vierailusta kielivät vain reikäiset lehdet ja auringossa kiiltelevä limavana.

Lehtokotilon erottaminen kasveille harmittomista kotiloista vaatii harjoittelua ja eri kokoisten yksilöiden tutkimista. Tarkkailtavia seikkoja ovat kotilon muoto, kierteisyys, uurteisuus, väritys ja pohjan keskellä oleva aukko. Ruumiin väri vaihtelee vaaleanruskeasta tummanruskeaan ja lähes mustaan.

Pienet lehtokotilot jäävät helposti kerääjältä huomaamatta, sillä niiden ruokavalio poikkeaa isoista yksilöistä. Pienet kotilot syövät erityisen mielellään pehmeitä ja ohuita lehtiä. Etsi niitä eri puolilta kasveja ja kurkkaa turkkimaisen maanpeittokasvillisuuden alustalle. Sukukypsä lehtokotilo on yleensä 3–4-vuotiaana, kun kotelo on halkaisijaltaan 2,5–3-senttinen ja kuori kovettunut.

Lehtokotiloiden torjunnassa auttaa niiden elintapojen ja ravintokasvien tarkkailu. Keväällä kotiloille maistuvat toiset kasvit kuin myöhemmin kesällä. Vaikutusta on myös kasvuaiheella ja lehtien rakenteella; nuoret versot sekä ohut- ja pehmeälehtiset kasvit maistuvat isoja ja paksulehtisiä kasveja paremmin.

Puutarhan monimuotoisuudesta on etua, sillä se hyödyttää kovakuoriaisia ja lintuja. Pihassa viihtyvät mustarastaat vähentävät tehokkaasti kotiloiden määrää ja pitävät niiden kannat kurissa. Nilviäiset maistuvat myös kovakuoriaisille, sammakoille ja sisiliskoille.

Lähteet: Juttuun on haastateltu biologi Leena Luotoa.