Mihin meidän tulisi varautua?

Varautumisesta puhutaan paljon, ja syystäkin. Viime vuosina olemme nähneet ja kokeneet, kuinka nopeasti ihan tavallinen arki voi muuttua. Myrskyt, sähkökatkot, poikkeukselliset sääilmiöt, pandemia ja kansainväliset kriisit ovat koskettaneet arkeamme, jos eivät omakohtaisesti, niin vähintään uutisten välityksellä.

Kotitalouksien omatoiminen varautuminen ei enää tunnu teoreettiselta tarpeelta, vaan meistä moni on koostanut itselleen ja läheisilleen kolmen päivän kotivaran: puhdasta vettä, ruokaa ja muita välttämättömyystarvikkeita. 

Omatoiminen varautuminen on tärkeää. Samalla on syytä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mihin oikeastaan varaudumme. 

Monien tunnistettujen uhkien taustalla vaikuttavat ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen kestämätön käyttö. Lisääntyvät hellejaksot, rankkasateet, tulvat, metsäpalot ja satojen epävarmuus ovat osa laajempaa ympäristökriisiä, joka on jo käynnissä ja jolla on vaikutuksensa esimerkiksi ruoantuotantoon, energiajärjestelmiin, terveyteen ja yhteiskuntien vakauteen. 

Kun puhumme varautumisesta, keskitymme usein siihen, miten selviydymme häiriöistä niiden tapahduttua. Yhtä olennaista on miettiä, miten voisimme vähentää niiden syntymisen riskiä. Tällä viikolla vietetään kestävän kehityksen viikkoa ja väitänkin, että kestävän kehityksen edistäminen on myös parasta varautumista. 

Kestävän kehityksen tunnettu perusajatus on yksinkertainen: meidän tulee turvata nykyisille sukupolville hyvät elämän edellytykset siten, että emme vie tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta samaan. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta, niin eri puolilla maailmaa elävien ihmisten kuin eri sukupolvienkin välillä. Kriisit eivät kohtele kaikkia samalla tavalla, vaan niiden vaikutukset kohdistuvat usein voimakkaimmin niihin, joilla on vähiten mahdollisuuksia niihin vaikuttaa. 

Kestävän kehityksen tavoitteet muistuttavat, että turvallinen tulevaisuus rakentuu yhtä aikaa ekologisesta kestävyydestä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja taloudellisesta vastuullisuudesta. 

Martoille tämä näkökulma on tuttu. Kotitaloustaidot, kohtuullinen kuluttaminen, luonnon arvostaminen ja toisistamme välittäminen ovat olleet Marttailun ytimessä jo pitkään. Ne ovat myös tärkeä osa resilienssiä, kykyä selviytyä muutoksista ja sopeutua uusiin tilanteisiin. Resilienssi ei kuitenkaan tarkoita vain yksilön kykyä pärjätä, vaan myös yhteisöjen kykyä toimia ja pitää huolta jäsenistään. 

Varautumisen tavoitteena ei siis ole se, että jokainen selviytyy tarvittaessa yksin. Kestävä ja turvallinen yhteiskunta rakentuu siitä, että ihmiset voivat ja haluavat auttaa toisiaan ja että ketään ei jätetä yksin. Yhdessä voimme myös tehdä tekoja, joilla ennaltaehkäisemme kriisejä. 

Kestävän kehityksen viikolla haluaisinkin haastaa meidät pohtimaan varautumista hieman laajemmin. Sen lisäksi, että mietimme, mitä tarvitsemme häiriötilanteessa, voisimme kysyä, mitä voimme tehdä jo tänään, jotta huomisen riskit olisivat pienemmät. Sillä kaikkein parasta varautumista on rakentaa sellaista tulevaisuutta, jossa pahimmat uhkakuvat eivät toteudu.