Tuomarilan Martat heittäytyivät Mahtavaan Marttaralliin

Espoossa toimiva Tuomarilan Martat osallistui toista vuotta järjestettävään Mahtavaan Marttaralliin ja vietti hauskan lauantain leikkimielisten kisailujen parissa. Ralliin kokoontui tahoillaan 120 marttajoukkuetta ympäri Suomen.

Martat Sanna Tiainen-Erkkilä ja Arja Sirola kiinnittävät Martta-tarroja pitkävartiseen kylttiin, jossa lukee ”Tuomarilan Martat”. Olemme Espoon keskuksessa, kauppakeskus Espoontorin sisäänkäynnin edustalla ja alkamassa on Mahtava Marttaralli -tapahtuma. Ryhmänvetäjät Sanna ja Arja pohtivat, kuinka moni marttakaveri pääsee paikalle.

– Meillä ei ollut ennakkoilmoittautumista, sillä kevensimme viestinnällistä työtä. Muutama martoistamme kertoi, ettei pääse osallistumaan muun muassa sairastumisen takia, Sanna kertoo.

Sanna ja Arja huomaavat puunrunkoon kiinnitetyt neulegraffitit, jotka Tuomarilan Martat virkkasivat ja neuloivat Marttarallissa alkusyksyllä 2024. Sitten marttoja alkaa saapua yksi toisensa perään. Kauppakeskuksen ovista ulos astelee ja seitsenpäiseen seurueeseen liittyy lapsenlapsenlastaan hoitamassa ollut ruoka-, vertais- ja valmiusmartta Tanja Mäkelä, iloisesti huikaten:

– Tössäsin eilen sen lapsen kanssa ja nukuin tavallista pidempään.

Sanna lukee puhelimestaan ensimmäisen tehtävän. Siinä martat laskevat, miten paljon heillä on päällään marttavaatteita ja -asusteita. Mediamartta Pirjo Rintamäen kaulassa on hänen aikuisen lapsensa 3D-tulostimella valmistama riipus, jossa on Martta-logo. Seurue on yksimielinen, että kyltistä saa yhden pisteen useista tarroista huolimatta. Sanna kirjaa lukeman nettilomakkeelle: 44 pistettä.

”Marttaharrastus antaa paljon”

Sanna, Arja ja marttakaverit kävelevät juna-aseman ylikulkutunnelissa. Olemme matkalla radan toiselle puolelle Espoon tuomiokirkon suuntaan. Marttarallin toisena tehtävänä on kerätä mahdollisimman monta syötävää villiyrttiä.

Lue myös: Kotimainen kala tutuksi Velkuassa – martat ja kalastajat järjestivät kalaruokatreffit

– Olen ollut Marttojen toiminnassa mukana 90-luvulta lähtien. Aloitin Teekkari-Martoissa Tampereella, jatkoin Hyvät Martat -yhdistykseen Helsinkiin ja sieltä siirryin Me Marttoihin. Sen lopetettua toimintansa liityin noin kuusi vuotta sitten Tuomarilan Marttoihin. Tunsin Tanjan entuudestaan Marttaliiton ja Uudenmaan Martat -piirin koulutuksista, mikä helpotti päätöstä valita juuri tämä yhdistys, kertoo Sanna ja keskittyy siirtymään liukuportaista tielle.

Sanna on aktiivinen martta: hän toista vuotta Tuomarilan Marttojen hallituksessa, lisäksi hän toimii vetäjänä Riikka Vackerin kanssa Espoon marttayhdistysten alueyhteistyössä. Hän on käynyt kansainvälisen martan ja puutarhamartan koulutukset Marttaliitossa. Sanna on vetänyt esimerkiksi puutarha-aiheisia marttailtoja ja toiminut vapaaehtoisena Marttojen pisteellä Maailma kylässä -festivaaleilla yli 20 vuoden ajan.

– Innostukseni kansainväliseen toimintaan ja kehitysyhteistyöhön on tullut Martoista. Osallistumme esimerkiksi Lokakuu on puurokuu -tempaukseen ja keräämme varoja Marttojen kansainvälisiin hankkeisiin, joita on tällä hetkellä käynnissä Somalimaassa, Etiopiassa ja Malawissa. Marttaharrastus antaa paljon, kun saa oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin.

Kivenheiton päässä juna-asemalta, kerrostalojen läheiseltä nurmialueelta Tuomarilan Martat löytävät esimerkiksi peltokanankaalia, apilaa, pihatähtimöä ja hevonhierakkaa. Kun Sanna on ottamassa kuvaa kimpusta, Tanja kiiruhtaa paikalle kasvi kädessään.

– Vuohenputki löytyi vielä, otetaan se mukaan!

– Se on se paras. Syömisen kannalta, kaverit komppaavat.

Vappuna vuoden tuottoisin tempaus

Marttaseurue jatkaa kohti Ruusupuistoa, jossa he ovat käyneet Martan päivän piknikillä. Toiveissa on löytää varjoisa istahduspaikka, jossa voi toteuttaa kolmannen tehtävän: Sydämen Martta -laulun laulamisen harjoittelun. Puistossa on kuitenkin toinen tapahtuma, ja musiikki soi.

– Täällä on kunnon bileet. Ei voi lähteä kilpailemaan, Sanna naurahtaa ja martat päättävät suunnata Kirkkopuistoon.

Matkalla hiekka rapisee kenkien alla, linnut visertävät ja martat jutustelevat keskenään. Sanna ja aiemmin yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Tanja kävelevät rinnakkain.

– Puheenjohtajavuosinani sain kyselyjä ennen vappua, myyvätkö martat simaa ja munkkeja tänäkin vuonna, juttelee Tanja.

Tuomarilan Marttojen vappuaaton tempaus on jokavuotinen hitti paikallisten keskuudessa. Tapahtuma-aamuna martat leipovat noin 400–700 munkkia Marttojen reseptillä. He tuovat uunituoreet munkit koreissa ja yli sata litran pullollista itsevalmistettua simaa katoksen alla olevalle myyntipöydälle Tuomarilan asemalle. Asiakkaita on pitkä jono jo tuossa vaiheessa.

– Olemme varautuneet olemaan paikalla kahden tunnin ajan, mutta yleensä viimeistään tunnin jälkeen on saanut pistää pillit pussiin. Siihen mennessä kaikki on myyty loppuun. Eräs asiakas sanoi, että Tuomarilan Marttojen munkit ovat maailman parhaita, Tanja sanoo ja siihen Sanna hymähtää:

– Maine kiirii.

Tuomarilan Martat osallistuvat säännöllisesti lähialueen tapahtumiin ja järjestävät esimerkiksi adventtimyyjäiset seurakunnan tiloissa vuosittain. Marttailtojen lisäksi he kokoontuvat kahdesti vuodessa ruokailtoihin, joissa he ovat tutustuneet yhdessä esimerkiksi ranskalaiseen, espanjalaiseen ja aasialaiseen ruokaan. Yhdistys järjestää käsityökerho- ja lukupiiritoimintaa ja retkiä muun muassa taidenäyttelyihin ja teattereihin.

Kasvun iloa kylvämässä

Ennen Marttarallia Sanna ja Arja jakoivat keskenään valmistelutehtäviä: Sanna esimerkiksi bongaili niittykukkasiementen näytepakkauksia Kevätmessuilta ja tulosti lyriikoita yhteislaulua varten, kun taas Arja hankki esimerkiksi perunoita ja nappasi mukaansa sukkapuikkoja, virkkuukoukkuja ja piristykseksi suklaata. Nyt Tuomarilan Martat etsivät paikkaa, johon kylvää siemenet ihmisten ja pölyttäjien iloksi.

– Tässä on yrttien siemeniä, esimerkiksi korianteria ja tilliä, tuumaavat Eija Tykkyläinen ja Arja silmäiltyään siemenpakkausta.

Martat päättävät kylvää siemenet Virastopihan lähelle. He arvelevat, ettei kylvöpaikkaa niitetä kesäisin. Siten kukat ja yrtit saavat kasvaa rauhassa.

– Täytyy käydä kesän aikana katsomassa, miten ne lähtevät kasvuun, Pirjo toteaa.

Rallin riemusta hyviä muistoja

Lounaan jälkeen Tuomarilan Martat istahtavat Entressen kirjaston edustalle. He ovat aloittamassa tehtävää, jossa he kuorivat vuorollaan perunan mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisenä vuorossa on Pirjo ja muut seuraavat, kun kuoria tipahtelee vauhdilla muovipussiin.

– Kai tässä puhuakin saa? Sanna kysyy ja kaverit purskahtavat nauruun.

– Saako tummia kohtia jäädä? seurueessa pohditaan.

– Lopputulos on vapaa, ei ole laadun tarkastusta, Sanna nauraa. Hän kirjaa tehtävän päätteeksi tuloksen: aikaa perunan kuorimiseen kului 24,5 sekuntia marttaa kohden.

Tuomarilan Martat heittäytyvät kaikkiaan yhteentoista tehtävään. Kirjaston edustalla ystävysten nauru raikuu kävyn tarkkuusheittokisassa ja he keksivät haikurunoa ringissä. Kun martat kiittävät toisiaan päivästä ja lähtevät omille teilleen, muistoksi pihlajaan jää juuri neulotut neulegraffitit.

Yhdessä on aina hauskaa

Noin kymmenen vuotta Tuomarilan Marttoihin kuulunut Arja Sirola vastaa yhdistyksen retkistä teattereihin ja taidenäyttelyihin.

– Retkeilemme enimmäkseen lähialueilla, ja esimerkiksi Espoon teatterissa on vierailtu useasti. Olemme tehneet teatteriretkiä kuitenkin myös kauemmas, kuten Keravalle ja taideretken museokeskus Taikaan Hyvinkäälle. Yritän löytää suosittujen musikaalien sijaan näytelmiä, joissa olisi jotain uutta ja kiinnostavia näyttelijöitä.

Tuomarilan Martat ovat vierailleet esimerkiksi Helsingin Taidehallissa ja Meilahden Taidehallissa. Viime kesänä Martan päivän retkellä he suuntasivat lautalla Vallisaareen, Helsinki Biennaaliin. 

– Viihdymme keskenämme myös pidempiä aikoja. Marttarallissakin neljä tuntia hurahti nopeasti. Mitä tahansa marttojemme kanssa tekee, meillä on aina mukavaa.